Nousu ilman taustoja

Tiistai 4.3.2008 klo 15:34 - VP

Vaikken jääkiekosta ole vuosiin enää suuremmin välittänytkään, niin tietyllä sympatialla olen seurannut Tuton menestyksekkäitä pelejä Mestiksessä asialleen omistautuneen valmentajansa Ismo Lehkosen johdolla. Monta kuppia on Tutossa kuitenkin mennyt nurin kuluvan talven aikana, mutta ehkä tyhjentävimmin asia kävi ilmi kuukauden takaisessa Urheiluruudussa, jossa ensin valmentaja Lehkonen kertoi, että nousu tapahtuu ja sille on mahdollisuus, kun se urheilullisesti otetaan. Tuton hallituksenjäsen Teemu Määttänen totesi heti perään omalla vuorollaan, että (Tuton) liiganousulle ei tällä hetkellä ole minkäänlaisia realistisia taloudellisia edellytyksiä. Omassa hitusen kyynisessä maailmassani arvostukseni Ismo Lehkoseen koki tuolla hetkellä melkoisen romahduksen. Urheiluvalmentaja on urheiluvalmentaja, jonka mielestä urheilussa kaikki pitäisi mitata ainoastaan metreinä, pisteinä tai maaleina. Kuitenkin kenen tahansa tulosurheiluvalmentajan pitäisi tunnistaa ja tunnustaa myös muut urheilua ympäröivät elementit, jotka luovat toiminnan reunaehdot.

Vuosien varrella olen oppinut ymmärtämään asioista auttavasti niin urheiluvalmentajan kuin seuran taustahenkilönkin näkökulmasta. Varsinkin sponsorituloilla elävien edustusjoukkueiden talousmaailmaa ei helpolla ymmärrä ihminen, joka ei itse ole koskaan kerännyt joukkueelleen kahta mainosta enempää. Kiitos Hooteen, Sakken ja Anden niin tämänkin alueen muutamat lainalaisuusdet ovat minulle jotenkin auenneet. Yleisesti suurin harhaluulo lienee siinä, että sarjanousu automaattisesti toisi joukkueelle lisää sponsorieuroja. Varmaa on, että kulut kyllä kasvavat sarjanoususta, mutta tulot eivät suoranaisesti kyllä lisäänny muuta kuin hirveällä määrällä työtä. Toinen yleinen harhaluulo lienee, että urheilun mainospaikoille olisi suunnatonta kysyntää, mutta seurojen taustahenkilöt ovat vain niin saamattomia etteivät mainoksia tarpeeksi kauppaa. Tosiasia on, että ei sen enempää Nokia kuin Reinon kauppakaan tee nykyisin yhtään sponsorointi tai pikemminkin yhteistyösopimusta ilman, että he punnitsevat mitä he yhteistyöllä saavuttavat. Ja se että edes joku yritys harkitsee yhteistyötä vaatii lähes aina taustahenkilöiltä henkilökohtaisten suhteiden käyttämistä. 

Jokaisen urheiluvalmentajan pitäisi myös ymmärtää se perusasia, että nousu ylöspäin on aina helpompaa kuin pysyminen ylhäällä. Urheilullinen tavoite tulee aina laatia budjetin laatimisen ja tulevaisuuden strategisoinnin jälkeen. Niin monia savuavia raunioita on nähty, kun asiaa on yritetty tehdä nurin päin. Junioriurheilussa asiat voidaan kyllä tehdä toisinpäin ja monesti jopa C-junnuikäisten poikien vanhemmat ovat tyytyväisinä maksamassa kaudesta käsittämättömiä summia, kun mahdollisuutena pojalla on pelata SM-sarjaa. Hieman surku hupaisempaa sen sijaan salibandyssa on, kun niukalla budjetilla 2.divarissa pelailevien nippujen puuhamies valmentajat kertovat ainaisina tavoitteina olevista nousuistaan 1.divariin. Kuka heidän budjettinsa tuplaamisesta mahtaakaan vastata? Pohjanmaan bussi kun tulee maksaa keväälläkin, vaikka käkeen tulisi joka reissulla. Yhtä epäröiden suhtauduin myös akateemisten naisten liigajoukkueeseen, sillä kaupungin oikeasti liigatasoiset naispelaajat ovat jo entuudestaan hieman kortilla.