Salibandyseurojen uusjako

Lauantai 17.5.2008 klo 21:30 - VP

Olen päässyt seuraamaa Länsi-Suomen salibandyelämää vuodesta 1995 saakka ensin pelaajana ja viimeiset kymmenen vuotta valmentajana ja seura-aktiivina. Paljon on asioita ehtinyt tapahtua sinä aikana, mutta merkittävimmät muutokset ovat tapahtuneet mielestäni seurakentässä ja toimintatavoissa viimeisten vuosien aikana.

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puoleenväliin saakka lähes kaikkien seurojen toiminnalle tyypillistä oli sen tietty ennakoimattomuus. Hienoja suunnitelmia osasivat laatia silloin toki kaikki ja liiga sekä 1.divariprojekteja oli Turun alueella käynnissä useita. Intoa oli tuolloin seuroissa enemmän kuin järkeä ja realismia. Ja miksei olisi ollut, sillä menestykseen riitti usein semi-urheilullisuus ja muualta kuin salibandysta peritty urheilutausta. Monelle tuon ajan 1-2.divisioona joukkueelle oli tyypillistä tietty kaveriporukkamaisuus, jossa taustojen tekijätkin tulivat porukan sisältä.

TPS:n liiga nousu oli viimeinen tekijä, joka tappoi ylimitotettujen tavoitteiden salibandyn alueen seuroista. Sitä ennen olivat FBC ja Wirmo jo tippuneet 1.divarista ja seuraa niille teki "liigajoukkue" Campus. Ehkä suurimman sukelluksen oli tehnyt kuitenkin Tuwe, joka junioreiden SM-mitalien kynnykseltä ja 1.divisioona nousuhaaveista oli typistynyt 4.divari harrasteluksi. Myös Paimiossa ja Naantalissa 1.divisioona nousut haudattiin ja toiminnan järkeistämistä haetaan nyt alempien divisioonien kautta. Kaarinan Sheriffs sentää jaksaa jatkaa vanhaa uhoamiseen perustuvaa toimintaansa, mutta valmentajan vaihdos saattaa tervehdyttää sielläkin kuvioita. Positiivista kehitystä on vastaavasti nähtävissä Maskun suunnalla, jossa pidemmällä aikavälillä on onnistuttu saamaan palasia oikeille paikoilleen. Myös Naantalissa tyttö- ja junnupuoli ovat menossa eteenpäin ja Hirvesalossa toiminta tuntuisi olevan terveellä pohjalla ja Campus yhteistyökin on ilmeisen jäissä. TPS:n kohdalla nykyinen loisto oli jopa ennakoitavissa, sillä TPS brändinä on Turun alueella niin kovaa valuuttaa. Suorastaan ihmetyttää mitä seurassa tehtiinkin viimeinen vuosikymmen tätä ennen, jolloin painiminen muiden kanssa oli vielä tosiasiaa.

Vanhojen kaveriporukoiden salibandy on tullutkin tiensä päähän ja 2.divisioonassa ja sitä ylempänä lähes jokainen seuroista yrittää rakentaa toimintaansa jonkunlaisen junioritoiminnan ympärille. Ne jotka eivät näin toimi ovat tuomittuja poistumaan jollakin aikavälillä näyttämöltä. Toiminnan perustaminen enemmän junioritoiminnan ympärille ei kuitenkaan ole merkinnyt merkittävästi toiminnan urheilullistumista. Salibandy on harvoja lajeja, jossa ympärivuotisista olosuhteista huolimatta kausi ja "off-season" ovat lähes yhtä pitkiä. Samoin lajiliiton taholta on toistaiseksi lajin aloituskynnys lähes iässä kuin iässä haluttu pitää matalalla sillä, että tuomaritoiminnassa suhtautuminen lajin fyysisyyteen laahaa kaukana perässä länsinaapurimme kehityksestä. Todellisia urheilijoita tuntuu välistä olevan lajin parissa, millä tahansa tasolla, edelleen liian vähän. Tämä taas näkyy tämän hetkisenä murrosvaiheena, jossa junioripelaajat keräävät huonoa esimerkkiä heikosti harjoittelemaan tottuneilta vanhemmilta pelaajilta, jotka taas haikailevat vanhojen löysien kaveriporukalla höntsäiltyjen kesien ja salitreenien perään. Salibandyn urheilullistuminen tulevaisuudessa on kuitenkin fakta, vaikka aina välistä tehdyt ratkaisut eivät tätä tunnu palvelevan.

Seurojen taustojen perustuessa entistä enemmän junioriorganisaatioihin myös liiga ja 1.divisioona projektit ovat monessa seurassa haudattu oman mahdattomuutensa takia. Harvassapa ovat Varsinais-Suomen alueella ne seurat, jotka pystyisivät kaudesta toiseen raapimaan kasaan riittävän pelaajamateriaalin ja 35.000 €:n budjetin 1.divisioonaan. Mille tahansa seuralle tämä olisi kerta luontoisestikin todellinen onnistus ja vaatisi paljon suunnitelmallisuutta sekä vielä enemmän työtä.  

Raja 1.divisioonan ja 2.divisioonan välille onkin muodostumassa entistä suuremmaksi jakajaksi seurojen välillä, sillä monella seuralla ei tule koskaan olemaan resursseja 1.divisioonassa pelaamiselle. Toinen yhtä merkittävä raja tulee kulkemaan sen suhteen onko seuralla mahdollisuuksia ottaa seuraava askel urheilullisullisuuden suuntaan.