Myös lenkki ennen treenejä on kova sana. ;) On muuten kumma juttu, mikä siinä on valtaosalle alasarjojen (kenties kilpailusarjoissakin?) pelureille niin vaikeata ottaa alkulämpöä. 10-15 mintuuin lenkki rauhalliseen tahtiin ennen peliä / treenejä tekee kummia ja eikä pitäisi iso uhraus olla.

Kesäliiga on hyvä esimerkki sellaisesta tapahtumasta, jossa joka vuosi joku loukkaantuu ja todennäköisesti alkulämpöä ei ole tehty - paitsi se kahvi ja tupakka.

Mutulla väittäisin, että peleissä noin puolet vammoista tapahtuu ilman minkäänlaista kontaktia vastapuolen pelaajiin. Kun poistetaan mailan/pallon aiheuttamat silmävammmat, niin varsinaisissa kontaktitilanteissa loukkaantumisia tapahtuu vielä harvemmin.

Viime kaudelta muistuu mieleeni useampikin tilanne, jossa on yrittänyt antaa pelaajien pelata kovempaa kuin ovat tottuneet. Siinä vaiheessa, kun B-pojilla ei kestä kasetti miesten nelosdivarissa sallitun linjan kanssa, ei yksinkertaisesti voi antaa pelata kovempaa. Noiden jälkeen nimittäin ei ole menty enään tilanteisiin kovempaa yrittäen pelata puhtaasti vaan turhautuminen omaan heikkouteen on purettu jotenkin muuten. Siis tuomarit eivät yksinään voi alkaa tekemään linjaan radikaaleja muutoksia, vaan sen on tapahduttava hallitusti.

Eräs asia, joka lisää vammoja on salibandykenttien olematon jousto. Mennä vuosina taisi jopa FBC:ssä käydä niin, että rasitusvammojen määrä pieneni huomattavasti, kun joukkue siirtyi treenaamaan Samppalinnaan. Jokainen voi myös miettiä mikä mahtaa olla SB-areenan maton joustavuus jos valmistaja suosittelee maton vaihtamista 5 vuoden päästä asennuksesta. Kokeilkaapa pomppia betonilla 8 tuntia viikossa tai viikonlopussa, niin ainakin omista kengistäni loppuu jousto-ominaisuudet kesken. Rasitusvammoihin liittyy luonnollisesti myös loppulämmittelyn puute; venyttely on helppo korvata kaljalla ja tupakalla.

LIsenssien hinnan noston myötä liitto läväytti myös "pienen" lisätulonlähteen eli valmentajille pakollisen valmentajalisenssin. Hintahan on vain 10 euroa, mutta jos joukkueessa on vaikkapa 2-3 valkkua ja sarjassa 10 joukkuetta ja sarjoja x määrä, voidaan päätellä, että rahaa liiton pussiin putoilee varsin mukavasti. Valmentajat eivät tietenkään saa mitään vastinetta rahalleen. Liitto lupaa rahojen suuntautuvat tiedotukseen ja valmentajarekisterin pyörittämiseen. Rekisteri ei tietenkään ole kuin liiton käytössä. Hippusen alkaa salibandyliiton rahanahneus sieppaamaan. Tiedottamiseen ja rekisteritouhuihin!?! Antaisivat vielä vaikka pinssin ja kilon hirvenlihaa niin olo olisi kuin Karpon ohjelmissa...

Tuosta valmentajien lisenssin pakollisuudesta voi olla myös erimieltä. Ainakaan kilpailusäännöissä ei sen puuttumista mitenkään sanktioida. Mutta voihan liittoa tukea vapaaehtoisestikin.

Itselläni on yksi kattava tapaturma-/sairaskuluvakuutus, joka kattaa KAIKKI sairaskuluni, tapahtui ne sitten lajissa tai lajin ulkopuolella. Vakuutus maksaa vuodessa hitusen verran enemmän kuin salibandyn mukana tuleva lisenssi (80-90e). Käytän samaa vakuutusta kesäisin myös jalkapallolisenssin kyljessä, jolloin pääsen lähes puolet halvemmalla vuodessa vakuutusmaksuissa. Ei tarvi myöskään miettiä korvaako lisenssi tämän vaivan jne...