Olemmeko me edelleen me?

Ehkei aivan se otsikko mitä odotit tullessasi upouusille sivuille? Voin jo mielessäni kuvitella tyttäreni syytöksen clickbaitin (siis mikä ihmeen clickbait?) luomisesta, mutta katsotaan mihin loppujen lopuksi tämän kertainen kirjoitusmatkamme meidät kuljettaa.

Seuran ja sitämyötä myös joukkueen uusien sivujen julkaisu on vain vain yksi uudistus sillä pitkällä muutosten listalla jonka olemme kaikki kohdanneet viime kuukausina. On tullut ensimmäinen poikkeustila sitten sota-aikojen. On tullut sarjojen keskeytyksiä. On tullut digiloikka etätreeni-kulttuuriin ja yht’äkkiä se upea yhteisö, johon olemme tottuneet kuulumaan, jonka joukossa olemme tottuneet viettämään aikaa nauraen, harjoitellen ja jutellen onkin yht’äkkiä kaikonnut niin kovin kauas ruudun taa.

Viikkojen vaihtuessa kuukausiksi ja epävarmuuden jatkuessa tulevasta voi tulla itse kullakin vastaan se sunnutai, jolloin Spotifyn soittolistaa kahlatessa saa Sannin upea biisi päässä heräämään kysymyksiä aivan uudesta näkökulmasta. Olemmeko me enää me?

Minkä tahansa yhteisön pohja ja toimivuus mitataan poikkeustilanteessa, mutta kun se on rakennettu oikein ja terveelle pohjalle se ei kärsi pitkistäkään tauoista vaan paluu osaksi sitä yhteisöä tuntuu luonnolliselta kuin hengittäminen.

Olenkin aina rakastanut seurata ihmisten kohtaamisia juna- ja lentoasemilla. Noilla paikoilla ihmiset nauravat, halaavat ja itkevät tavatessaan itselleen tärkeitä ihmisiä. Harvoin missään muualla pääseekään kokemaan yhtä suurta jälleennäkemisen riemua, mutta harvinaisen poikkeuksen teki Kupittaan puisto 14. päivä toukokuuta kun kello 18 kun sinne pitkästä, pitkästä aikaa kokoontui koko D-tyttöjen porukka lähitreeneihin. Kärpäsenä katossa, tai no JoJona kentän laidalla kääntyi suupielet väkisinkin ylöspäin kun katseli sitä pienempien ja isompienkin iloa ja riemua kun taas pääsi tuttujen rutiinien ja kavereiden kanssa touhuamaan.

Koronan, poikkeuksien ja taukojen ansiosta on siis todella helppo havaita että me ollaan terveellä pohjalla ja että me todellakin ollaan me.

Lämpimästi tervetuloa minunkin puolestani D-tyttöjen uuteen elämyspuistoon, jota satunnaisesti kotisivuiksikin kutsutaan ja johon tulevaisuudessa rakennamme hauskuutta ja mielenkiintoa niin että saamme leukasi loksahtamaan ja sukkasi rullalle.

JoJonne Teemu